Syyskuun runoriimi

Kerätyksin, mut ei yksin – yhdessä se on ässää!

 

Syysaamuna sävyisä vesisade loiskahti lätäkköön.

Näkyi sumuinen, suuri sateenkaari korkealla taivaalla.

 

Sievä, supereloisa Siiri-sisilisko seikkaili pienessä elinpiirissään;

avonaisella aukiolla

kera kanervien

lämpimällä kalliolla

säihkeestä nauttien.

 

Lököttelyn lomassa katsahti korkealle,

äimistyi ja kopsahti tuvan lautalattian alle,

luikerteli lisää etsien isää?

 

Siellä hyvä horrostaa olla, mökin alla täysjolla!

 

Syksyllä saa sataa! Sienet sateessa supisee: ”syyssade suhisee”.

 

 

Suloinen ja söpö, aina yhtä höpö, Simo-siili sinnittelee yöpakkasessa.

Syysmetsän laita oiva paikka tapaamiseen oli

ilma ihana kuulas, mutta joku oli suulas, koska…

 

Söötti lööppi siitä tuli, kun sen sydän sen kerran suli:

maitokippo ja — salamaripuli!

 

Siis anna hyönteisten hyristä, nurmen kasvaa, kerää pihalles lehtikasa.

Muista vielä yks nippo: siilille kunnon vesikippo!

 

Siili kurvaa, kirmaa, vikkelästi kipittää

puikkelehtii piiloon, ehtii lehtikolohon.

Siellä juhla-ateria pikkuhyönteisiä on!

 

Syksyn tulleen vieri kieri siili pieni somaan omaan majaan.

 

Syksyllä saa sataa! Sienet sateessa supisee: ”syyssade suhisee”.

 

 

Värikkäät saarnin lehdet sotkusta sekaisin sammalmättäällä.

Sumea saalis kätköissä verkossa sameassa vesirajassa.

 

Sami-saukko syö myöhään syysiltaisin silliä, sopisiko seuraan liittyä kenties soittaa säkkipilliä?

Kiva kumealla

kalliolla köllötellä.

Leikkisästi vetreästi

olla vain ihmetellä!

 

Sateinen syyssää hämmentää myös emäntää, isäntää.

Syksyiset marjat heillä sinisissä koreissa.

Suopeasti kyllä katsahtavat toisihinsa!     ((: “kyllä tämä tästä!”))

 

Lempeästi kepein kapein askelin kohti tupaa lämmintä.

 

Syksyllä saa sataa! Sienet sateessa supisee: ”syyssade suhisee”.

 

Vesimuskarin yhteisö 08/2016. Kuva Luolavuoren kukkulalta Turusta.